Viime viikko oli aika mahdoton. Ihmettelen vieläkin miten yhteen viikkoon mahtu niin paljon onnea, epäonnea, helvetin hyvää tuuria ja täpärästi vältettyjä tilanteita.

Ensiks maanataina huomaan ihmisen, jota en haluu nähä, hengaamassa mun naapurin kanssa. Vielä samana päivänä nään sen tyypin lähtevän sen mun naapurin luota, eli vielä huonommalla tuurilla olisin törmänny siihen tyyppiin ja se olis mahollisesti saanu tietää missä asun.

Tiistaina oli sit päin helvettiä mennyt matka ja sen myötä hukkaan heitettyä rahaa. Siitä en haluu sanoo muuta ku et virheistä oppii ja ilmeisesti mä haluun oppii niistä virheistä oman kantapään kautta. Vaikka olin tietonen siitä mahollisuudesta että se reissu menee pieleen yritin silti. Oli reissussa silti hyvääkin, muutakin ku opetus, nimittäin lähes paras mahollinen matkaseura. Ja pitäähän sitä elää sillon ku on vielä nuori, villi ja vapaa!!

Torstaina lähettiin sitten uudelleen liikkeelle ja suunnattiin Helsinkiin Hartwall areenalle kattomaan Volbeattia! Keikka oli mahtava ja oli ihan mukavaakin kattoo sitä mukavasti ja turvallisesti yläkatsomosta. Koska en fanita bändiä niin paljon että olisin tunkenu permannolle melkein eturiviin riskinä talloutua muiden jalkoihin ku pitti muodostuu mun tuurilla aina siihen mun viereen, oli se erillainen mahtava kokemus. Vertailukohteena tässä toimii siis alkukuusta koettu mun kahen lempparibändin keikka, eli Avenged Sevenfold ja lämppärinä ollut Five Finger Death Punch, joita olin kattomassa permannolla ihan eturivin tuntumassa. Volbeatin keikasta sain nauttia rauhassa ja näinkin muutakin kuin muiden niskoja ja vilauksia bändistä. Sain rauhassa fiilistellä loistavaa musaa ja näinkin jotain, sillä keikka oli kyllä näkemisen ja kuulemisen arvoinen! 

Tuo reissu onnistui siis paremmin kuin tiistain ja kun vielä lisää siihen sen että löysin rahaa, joka paikkasi tiistaina lompakkoon tullutta lovea. Ehkä universumi tai jokin maksoi minulle takaisin niitä rahoja joita olin hukannut lähiaikoina. Tässä vaiheessa vielä en ollut moksiskaan viikon tapahtumista, mutta kun perjantaina sain aivan odottamattoman puhelun alkoi kaikki tuntua entistä hullummalta. Olin nimittäin voittanut radion kilpailussa, en pääpalkintoa mutta viikoittain arvotun palkinnon. Kunhan saan palkinnon vielä kotiin tiedän että se oli todella totta.

Lauantain oli sitten vielä pakko mennä tekemään lotto, sillä lottovoittohan tästä yhtälöstä vielä puuttuisikin! No lottovoittoa ei tullut mutta olihan tuo viikko aikamoinen kokemus. Mulla on aina sanottu olevan hyvä arpaonni ja yleensä osallistunkin tai mun nimellä osallistutaan kaikkiin mahollisiin kilpailuihin ja arvontoihin, mut yhtään autoa tai lomamatkaa en oo vielä voittanut. Arvokkaimpia voittoja on ehkä nää tietokoneen kaijuttimet jotka alkaa jo olla aikansa eläneet, tai cd, jota olin pitkään kaupassa katellu, mutta en koskaan sitä raaskinu ostaa ja jonka sitten voitin eräästä arvonnasta nimmareilla varustettuna. Tämä uusin voittoni on siis arvokkain, mutta en haluu vielä liikaa juhlia, ku en vielä sitä oo käsiini saanu.

Viime viikko oli siis aika hullu, aivan mahdoton! Viikonlopulla mulla oli tosi epätodellinen olo ja vähän vieläkin. Nyt kuuntelen Volbeatin keikallaan soittamia biisejä ja elän tuon hullun viikon valonheittimien valossa pitkään. Ja siitä tulikin mieleen että mun pitikin vaihtaa olohuoneeseen lamppu! Mä haluun tehä sen ite, sillä se on kait yksin asuville naisille haaste, johon nyt aion tarttua! Jos viime viikko oli hullu, tää viikko on hurja ;) heh.