Joo, ehkä tää bloggaus ei oo mun juttu ku jo toinen teksti peräkkäin alkaa näin: Olin taas jo unohtanut tän koko blogin...

Mutta joo. Tälläkertaa oli jo todellisia vaikeuksia löytää tää blogi ku en ees muistanu mikä tää mun uus nimimerkki oli, kun vaihtelin sitä aika paljon, mutta kuten arvata saattaa (surprise, surprise) löysin tänne!! (:

Paljon mikään ei taaskaan oo muuttunu, kesä meni itseään ettiessä ja helteestä nauttiessa ja kärvistelyssä. Yksi asia on kuitenkin nyt viimeaikoina saanu mut sekasin... Ja niinku otsikosta voi päätellä... niih...! Is this love? Se on nyt ollu tän illan kysymys ja biisi. Ties kuinka monetta kertaa nyt jo soitan Whitesnaken kyseistä biisiä ja yritän sen avulla selkeyttää ajatuksiani ja ottaa selkoa omista tunteistani!! En tiiä, oon ehkä outo nuori mut mä en oo koskaan rakastanu ketään... sillein. Mulle on aina ollu vaikee näyttää mun tunteita mut nyt tuntuu et mun on myös vaikee tunnistaa niitä tai tuntee...  Tohon kertsiin se kiteytyy aika hyvin: "Is this love that I'm feeling,/ Is this the love, that I've been searching for / Is this love or am I dreaming, / This must be love, / 'Cos it's really dot a hold on me, / A hold on me..."

Mut tän ihmisen seurassa ne hiljaiset hetket, kun ei oo mitään sanottavaa ei tunnu kiusallisilta, mulla ei oo pakottavaa tarvetta keksiä jotain sanottavaa. Hänen seurassa saatan sekoilla sanoissa tuntematta itteeni täydeksi idiootiksi. Ja vaikka saatan jännittää hirveesti tunnen itteni samalla tosi rennoksi. Ja sillon kun en ole hänen seurassa oon löytäny itteni välillä outojenkin ajatusketjujen kautta ajattelmasta häntä. Mä oon sovitellu mun etunimee hänen sukunimeen, oon stalkannu kaikki hänän kuvat, jutut, tykkäämiset ja kaverit facessa. Oon panikoinu, purru kynsiä, ilahtunu, vaihtanu vaatteet miljoona kertaa ennen tapaamista, hymyilly tekstatessa, saanut perhosia vatsaan, vajonnut haaveisiin ja valvonu öitä.

Mun pitää ensin kait selvittää, mitä rakkaus on ennenku voin tietää mitä tämä on. Vai onko ensirakkaus tätä?? Mä tiiän, mä oon outo nuori ku nyt vasta tälläsiä ajattelen ja tunnen mutta... En tiiä mitä oon tehny elämässäni väärin. Sen tiiän että mä tuun monessa asiassa keskiverto nuorta jälessä, mut onko sillä väliä?! Mun pitää lopettaa itteni vertailu muihin ja keskittyy vaan omaan elämääni, ja sitähän mä oon tehny, eläny niin ku oon halunnu liikaa välittämättä mitä muut tekee.  Parempi myöhään ku ei millonkaan!! Onko tää rakkautta vai haluunko mä vaan niin kovasti tuntea rakkautta?!Tää kaikki on vaa niin uutta mulle.... Mä tiiän että rakkaus on joku outo asia mikä laittaa ihmiset ihan sekasin, saa tekemään ihmeellisiä juttuja ja kulkemaan pää pilvissä, mut onks tää nyt sitä? Ehkä mä vaan haaveilen siitä liikaa...